Ensimmäinen laukka!

Max: Tässä merkinnässä tulee kuuluisa, ensimmäinen laukka!

Vaau! Joko olet  laukannut? Mahtoi tuntua ihanalle... Opettaja ottaa sinut liinan päähän, ja ihmettelet miksi. Olethan jo ravannutkin mutta... Oli yksi vaihtoehto, te laukkaisitte! Opettaja kannustaa sinut harjoitus raviin, ja pyytää että laitat toisen pohkeen taakse, ja toisen eteen. Sinulla on herkkä hevonen, ja kun painat jaloilla, niin hevonen lähtee laukkaamaan. Se tuntuu ihanalta, mutta pompottavalta. Siirrät pohkeet varovasti omille paikoilleen, ja hevosesi hiljentää raviin. Opettaja käskee uuden laukan, ja teet kaiken saman, mutta puristat kokoajan pohkeilla, jotta hevonen pysyisi laukassa.

Tara: Mitä opimme? Jos hevonen nostaa, laukan, niin sen pitää jatkua!

Tara: Tässä merkinnässä ajattelin laittaa hieman hevosista, joilla aluksi olen ratsastanut:)

 Tässä on shetlanninponi, kuten varmaan jo tiedät.

 Tässä on esteiden hyppyä!

Max: Haha! Kyllä hyppää heponen tyylikäästi kuvassa! Taitava ratsastaja varsinkin!

Tara: Suu poikki, Max! Tuo kehuskelu saa riittää, ja nyt, painumme pehkuihin!

                                Ensimmäinen askel ratsastukseen!

 Tara: Ensimmäinen askel ratsastukseen, voi olla hyvin mielenkiintoinen. Pidät ohjista kiinni, ja sinua ruvetaan taluttamaan. Kaikki tuntuu aluksi ihanalta, kunnes sinua aletaan taluttamaan joka ikinen päivä ratsastustunneilla. Silloin se alkaa muuttua ärsyttäväksi. Mutta se pitää aina ymmärtää, että jos opettaja on nähnyt huteran tasapainosi. Se voi tosiaan antaa ymmärtää, että... Olet liian heikko! Kerta kaikkiaan liian heikko. Lopulta kun sinusta päästetään irti, ja sinulle tulee heti vaikeuksia, niin sinut otetaan taas talutukseen. Sinulle voi tulla ajatus, että: " En ratsasta enää ikinä!".  Mutta aina päädyt oikeaan päätökseen:"Minun on pakko jatkaa!" Kun sinut lopulta päästetään lopullisesti talutuksesta, voi olla että pärjäät silloin hyvin mallikaasti jo hevosen kanssa. Ja se johtuu siitä, että kehittyminen kasvaa joka ikinen sekunti. Nyt kun on itsekin jo ratsastanut kohta kolme vuotta, alkaa tajuta että ratsastuksesta on tullut elintärkeä. Eli et voisi elää ilman sitä. Olet uponnut haaveisiin,ja unelmoit toisella hevosella ratsastamisesta. Kauniista, ja herkän sirosta. Laukkaat ympäri niittyjä mutta... Lopulta heräät ratsastustunnilta pienen shetlanninponin vierestä. Se ei voinut olla totta, se oli pelkkä uni. Kapuat avustuksella selkään, ja kävelet pitkin ohjin uralla. Se oli tavattoman tylsää, mutta palkitsevaa. Jos sinulla on oikein paljon hermoja, niin odotus palkitaan. Lopulta opettaja huutaa, että pitää ottaa ravia. Paniikki valtaa sinut, ja alat epäröimään, että et olekaan niin hyvä ratsastaja, mitä opettaja luulee. Kannustat hevosesi sujuvasti töpöttävään raviin, ja pääset heti kiinni tahtiin. Opettaja antaa sinulle kympin kehut taidoistasi. Se tuntui hyvälle. Yhtä sujuvasti jatkat loppuun saakka, kunnes pettymys ottaa osansa. Oli aika lopettaa ravi. Tajuat, että se on hauskaa, ja se  on paras puoli ratsastuksena. On tarkoitus olla  hauskaa, ei haastavaa.

Max: Älä pölläjä puhu, tara! Ratsastus on oikeasti minusta ahdistavaa. Suosittelen, ettette kuuntele siskoni hölyn pölyjä. Hän vain leikkii mielikuvituksellaan. Psst... Se on taran taitolaji!

Tara: Voih, Max! Sitä paitsi minä... KUULIN TUON! Olen äärettömän vihainen sinulle, mutta oikeasti, nyt lopetan kirjoittamisen, ja menen jahtaamaan kaltoin opeteltua veljeäni!